VirtuaaliAho: Ubuntu 12.04 asentaminen

Missä tilanteessa ubuntu? No hyviä esimerkkejä: Kaipaat perustoimintoja; nettisurffausta, tekstinkäsittelyä, peruskuvankäsittelyä, musiikintoistoa. Hyvä valinta on ubuntu! Perusasennus kattaa jo kaikki! Myöskään haittaohjelmista ei tarvitse pahemmin huolehtia, ovat vielä erittäin harvinaisia...
Erittäin hyvä vaihtoehto kuolevalle Windows XP:lle sekä vanhemmalla, yli 6 vuotiaalle konevanhukselle. Eipä ainakaan tarvitse kuluttaa lompakkoa koska ubuntuhan on ilmainen, nyt ja aina.

Jos koneella haluaa pelata, tällöin ubuntu ei ole oikea vaihtoehto, sillä hyvin harva peli toimii linux pohjaisessa käyttöjärjestelmässä...

Miten ubuntu asennetaan? Asia on yhtä yksinkertainen kuin Windowsin asentaminen. Seuraavassa Ubuntun asennus "kädestäpitäen"

Valmistelu

Mitä tarvitaan:

Yksi toimiva tietokone, Windows, Linux tai Mac
USB-tikku (väh 1Gb) tai tyhjä CD-levy
Asennusimage, joko 32- tai 64-bittinen
Kone mihin Ubuntua ollaan asentamassa ;)

Laitteistovaatimukset, jotka eivät päätä huimaa: http://wiki.ubuntu-fi.org/Laitteistovaatimukset

Ensinnäkin, mene haluamallasi selaimella osoitteeseen: http://www.ubuntu.com/download

Kirjoitusvaiheessa uusin versio on 11.10, mutta tässä esimerkissä asennan parin viikon päästä julkaistavan ubuntu 12.04 LTS 32-bit version. Latauskoko on hurjat ~700Mb!

En lähde tässä edes yrittämään ohjeistusta, miten ladata tiedosto ja miten ubuntun kotisivujen ohjeilla siitä saadaan asennusmedia tai USB-asennustikku... Kunhan ymmärtää englantia niin ei kovin paljon metsään voi mennä ubuntun kotisivujen ohjeella.

No kumpi, 32- vai 64-bittinen? Jos koneesi kykenee 64-bittisyyteen, anna mennä. Ainoa suuri ero 32- ja 64-bittisyydessä on keskusmuistin rajoitus joka on 32-bittisessä aina 4Gb. Tämä rajoitus ei tule peruskäytössä vastaan, vaan oikeastaan silloin kun tehdään jotain raskasta, paljon keskusmuistia vaativia toimitoja, esim. virtualisointi, musiikki-, video-, ja kuvaeditointi. Myös se pitää ottaa huomioon, että 32-bittisestä käyttöjärjestelmästä EI voi päivittää 64-bittiseen käyttöjärjestelmään vaan aina on kone tyhjennettävä ja asennettava uudelleen.

Esimerkissä asennan CD-medialta ubuntun. Lähtökohtana siis minulla 1 kone johon olen asentamassa ubuntua sekä asennusmedia. Mitään laitteiston yhteensopivuuksia en ole tarkistanut, luotan että ubuntu kattaa kaikki tarvittavat laiteajurit (ja se muuten kattaa)

Asennusmedia pesään ja kone boottaamaan asennusmedialta. Näkymä on seuraava:

Valitsin kieleksi suomen.

Kaksi vaihtoehtoa, joko asentaa heti Ubuntu tai kokeilla ubuntua. Kokeilu käynnistää Ubuntun asennusmedialta jolla on muuten hyvä kokeilla, löytyvätkö kaikki lisälaitteet moitteetta. Asennuksen aikana tarvitaan muuten verkkoyhteys, mielummin kaapelilla kuin langattomasti. Kokeilu on hidas, varsinkin CD-medialta. USB-tikulta huomattavasti nopeampi.

Itse valitsen asennusvaihtoehdon, jonka jälkeen kysellään perusasioita:

Ubuntun asennus tarkistaa näppärästi, että asennus varmasti onnistuu. Paras tulos saavutetaan kun asennuksen aikana on käytössä Internet yhteys. Tämä siksi että asennus päivittää ja lataa suurimman osan (n. 3-4Gb) tarvittavista tiedostoista Ubuntun omilta palvelimilta.

Levyn osointi, ensimmäinen vaihtoehto yleensä riittää jos kone on tyhjä. Valitsen kuitenkin alemman vaihtoehdon...

Windows VS Linux, levyt, osiointi ja formatointi

Levyn osiointi ja formatointi onkin windowsista siirtyvälle se suurin mullistus, enää ei käsitellä eri osioita kirjaimilla (C:\ D:\ E:\ jne) vaan ainoastaan \ merkillä. \ on koko osion pohja ja lisäosioita tehdään tarpeen mukaan. \ on ikäänkuin Windowsin C:\ asema, mutta Linuxissa asiaa pitää ajatella hieman monimutkaisemmin. Koitan selvittää asian esimerkillä:

Windows

C:\ on yleensä kokonainen levy tai osio johon asennetaan Windows. Tiedostojärjestelmä on NTFS

C:\program files on yleensä asema ja kansio johon asennetaan ohjelmia.

D:\ voi olla toinen kiintolevy tai osio, johon käyttäjät tallentavat omia tiedostojaan. NTFS

E:\ voi olla vaikka DVD-asema

disk0 on levy numero 1 jossa vaikka C:\ ja osionnista riippuen sisältää myös D:\

disk1 on levy numero 2 joka voi olla vaikka E:\

Linux

\ on koko levyn "juuri"

\home on käyttäjän kotihakemisto, voi olla myös oma levy tai osio.

\tmp väliaikaiset tiedostot, voi olla myös oma levy tai osio.

\var palveluiden tarvitsemaa tilaa, voi olla myös oma levy tai osio

sda on levy numero 1 jossa vaikka sda1 on \ ja sda2 on \home

sdb on levy numero 2 jossa vaikka sda3 ja swap

Yksinkertaisesti, kun Windowsissa lisätään osioita tai uusia levyjä, levylle annetaan aina joku kirjain. Linux käsittelee levyt aina sdX tunnuksin ja osiointi voi olla mitä vaan, sda1, sda2, sda3 jne...

Linuxissa uusi levy tai osio voidaan liittää (mount) mihin tahansa kansioon joka olemassaolevasta asennuksesta löytyy! Tämä antaa paljon erilaisia vaihtoehtoja asennuksen toteutukseen.

Esim. Ubuntu voidaan asentaa yhdellä levyllä ja yhdellä osiolle kooltaan vaikka 20Gb, jolloin \, \home ja \var ovat vain kansioita ensimmäisellä osiolla. Lisäämällä uusi levy kooltaan vaikka 200Gb, se voidaan liittää mihin tahansa kansioon, esim. \home jolloin käyttäjien tiedostoille saadaan 200Gb tallennustilaa. Erittäin näppärää.

Muita vaihtoehtoja, pilkkoa 10Gb levy eri osioihin, esim \ oma osio vaikka 2Gb, \home oma osio vaikka 15Gb ja \tmp vaikka 1Gb oma osio jne... Mahdollisuuksia piisaa.

Tiettyjä sääntöjä osionnissa on. swap osio pitää löytyä aina, ja sen on oltava n. 1.5 kertainen keskusmuistin määrästä.

Windows käyttää tiedostojärjestelmänään NTFS tiedostojärjestelmää

Windows ymmärtää NTFS, FAT32, FAT16, FAT ja exFAT tiedostojärjestelmiä

Ubuntu käyttää tiedostojärjestelmänään EXT4 tiedostojärjestelmää

Ubuntu ymmärtää NTFS, FAT32, FAT16, FAT, exFAT, EXT2, EXT3, EXT4, reiserFS, JFS, XFS ja monia muita tiedostojärjestelmiä.

Tästä voidaan todeta; Ubuntu osaa lukea Windowsin käyttämiä tiedostojärjestelmiä, Windows ei osaa käyttää Ubuntun käyttämiä tiedostojärjestelmiä.

Seuraavassa esimerkki osioinnista: