HTPC kokoonpano, osa 1

HTPC (Home Theatre Personal Computer) on siis tietokone jonka ainoa tehtävä on toistaa erilaisia musiikki, kuva tai videomateriaalia. HTPC:n idea on siis yksinkertainen; laite joka toistaa kaiken mahdollisen riippumatta lähteestä. Kuullostaa hienolta mutta totuus on jotain aivan muuta...

Vanha HTPC:ni alkoi tulla elinkaarensa päähän, tuulettimet pitivät jo melkoista mekkalaa, kotelo on iso eikä tahdo sopia oikein mihinkään

Minulla oli tähän projektiin seuraavat vaatimukset:

- Äänetön, pieni ja vähävirtainen
- Tuki kaikille video formaateille
- Tuki kaikille audio formaateille
- Kaukosäätö mahdollisuus

- FullHD tarkkuus sekä digitaalinen ääni
- DVB-T ja DVB-T2 tallennusmahdollisuus
- Wlan 300Mbps
- Blu-ray asema


Hankittu laitteisto:

Intel i3-3225
MSI Z77IA-E53
8Gb DDR3
32Gb SSD mSATA Kingston
250Gb SATAII hitatchi 5400rpm
TBS6280 Dual DVB-T/T2
Streacom FC8 Evo
Streacom IRRC
Streacom PicoPSU 150W
Streacom Blu-ray slim

Osat on hankittu AVS-storesta ja verkkokauppa.comista. AVS-store oli melko tuntematon myyntiliike, mutta liikkeestä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Tavara tuli nopeasti ja myyjän yhteydenpito oli erinomaista.

Prosessorissa on  kaksi 3.3 Ghz ydintä ja integroituna Intel HD 4000 näytönohjain, joka kykenee HDMI 1.4 liitännän avulla 3D ja FullHD tarkkuuteen. Prosessori on myös virtapihi, vain 55W joten se sopii hiljaiseen kokoonpanoon kuin nenä päähän.

Äänipiiriä hoitaa THX sertifioitu integroitu Realtek ALC892 ja ääni viedään HDMI liitäntää pitkin digitaalisena eteenpäin.

Emolevy on Mini-ITX tyyppinen socket 1155. Emolevyssä on mSATA väylä, johon liitetään SSD-levy käyttöjärjestelmälle sekä yksi PCI-E x16 väylä johon liitetään TV-kortti. Keskusmuistia saa maksimissaan 16Gb kahdella DDR3 kammalla. Emolevy sisältää 2 x SATAII ja 2 x SATAIII. USB2 ja USB3 paikkoja emolevystä löytyy myös.

Keskusmuistina Kingston 2 x 4Gb Hyper-X jäähylliset DDR3 muistikammat.

Käyttäjärjestelmää varten mSATA liitäntään emolevylle asennetaan 32Gb SSD levy Kingstonilta. Tallenteita varten perinteinen 250Gb SATAII kiintolevy. Emolevy tukee mSATA liitännästä välimuistitekniikkaa, jolla perinteisen kiintolevyn nopeutta voidaan kiihdyttää.

TV-kortiksi valitsin TBS6280 DVB matalaprofiilikortin PCI-E väylään. TBS6280 on tuplaviritteinen DVB-T/T2.

Kotelo on Streacom FC8 EVO fanless. Kotelo on Mini-ITX tyyppinen passiivisella heatpipe tekniikkaa hyödyntävällä jäähyllä. Kotelon oikea reuna onkin pelkkää alumiinista jäähdystysrimaa. Koko kotelo onkin paksua alumiinia joka on maalattu mattamustaksi. Streacomilta tulee myös 150W picoPSU sekä kaukosäädin IRR vastaanottimella. Etupaneelissa myös USB3 paikkoja 2kpl. Bluray/DVD asemaksi sopii vain kannettavien Slot-tyyppinen asema. Sopivaa Bluray asemaa ei vielä löytynyt, joten sitä odotellessa...

USB3 kaapelia kotelon mukana ei tullut, vaan se piti ostaa erikseen. Oli yllätävän hankala löytää USB3 (IDC20 koiras - IDC20 koiras) välikaapeli emolevyltä kotelon olemassaoleviin liittymiin.

Blu-ray asema löytyi samalta valmistajalta kuin kotelo. Asema saapui vasta kasauksen jälkeen joten siitä ei ole kuvia. Asema on kuitenkin slottisyöttöinen ja SATA-liitäntäinen.

Kasaus

Itse kasaus eteni aika suoraviivaisesti. Ensi kotelon purku ja emolevyn asennus...

Kotelo auki! Sisältä löytyy kupariputket sekä prosessorin jäähdytysblokki, tarvittavat ruuvit + muut.

Kotelo purettu osiin...

Emolevy suoraan paketista. 

Ensinnä tietenkin taustalevy! Tuppaa usein unohtumaan...

Prosessorin jäähdytysblokkia varten emolevyn taakse piti liimata kiinnityspisteet jäähdytysblokille...

Emolevy paikallaan...

Prosessori paikallaan...

Alimmainen jäähdytysblokki paikallaan. Välissä on tottakai jäähdytystehoa parantavaa piitahnaa. Putkien kohdalle kannattaa myös laittaa tahnaa.

Kaikki neljä putkea paikallaan ja kiristetty. Palautetta lähti kotelonvalmistajalle, prosessoriblokin asennuksesta ei ollut pahemmin tietoa ja näyttikin siltä että blokin saan niin kireälle että prosessori murtuisi... Myös kiristysjouset olivat heikkolaatuiset, ne jyrsivät alumiinista paloja kiristettäessä, emolevy pitikin paineilmalla puhdistaa tämän jälkeen.

Muistipiirien jäähdytysrivat olivatkin melko suuret... Asennettuna myös mSATA paikkaan SSD levy.

Varsinkin PicoPSU:n johtojen taivuttaminen vähän hirvitti, sattuivat olemaan juuri muistin jäähdytysrivoja kohti!

PicoPSU:n liitos kotelon sisällä ja ulkopuolella...

Johtohässäkkä ennen ja jälkeen. IRRC asennus piti itse päätellä, ohjeet olivat erilaiset mitä itse laitteet! Kuitenkin virtapainikkeen signaali kiertää IRCC moduulin läpi jotta kaukosäätimellä saa myös laitteen päälle ja itse IRRC moduuli liitetään emolevyn USB-liittimeen. Pois jäi vielä USB3 kaapeli, sitä kun ei tullutkaan emolevyn mukana.

TV-kortti asennettu ja kiintolevyä koitetaan paikalleen...

Jälleen kerran kotelosuunnittelussa pikku virhe, kovalevy on hienosti paikallaan, mutta virtajohto ja SATA-kaapeli eivät sovi aivan paikalleen ja kulmamallliset kaapelit eivät ylety paikalleen johtuen telineen reunasta...

Muistien korkea jäähdytysriman takia piti telineestä napata hieman pois jotta  se mahtuisi paikalleen...

Valmis ja paikoillaan!

Lue myös XBMCbuntu käyttöjärjestelmän asennuksesta tästä.

Tee-Se-Itse verkkokiintolevy, Osa 3

Edellisessä osiossa keskityin kiintolevyjen hallintaan. Tässä viimeisessä osiossa keskityn käyttäjien, ryhmien ja kansiojakojen hallintaan. Lue myös Ensimmäinen osio!

Käyttäjät, ryhmät ja kansiojaot

Käyttäjien ja ryhmien hallinta verkkokiintolevyssä on erittäin tärkeää. Rajaamalla pääsy jaettuihiin kansiohin ryhmällä tai jopa yksittäisellä käyttäjällä, voidaan perustaa esim. jokaiselle verkkolevyn käyttäjälle oma, henkilökohtainen tallennuspaikka omille tiedostoille tai tehdä yleisiä kansiojakoja esimerkiksi videoille, musiikeille tai valokuville. Rajaamalla kansiojaot käyttöoikeuksin, vieraat joille tarjoat nettiyhteyksiä eivät pääse käyttämään tallennettuja tiedostoja verkkolevyltä ilman käyttätunnusta ja salasanaa.

Paras tulos saadaan tietenkin siten että käyttäjille on annettu oma käyttäjätunnus ja salasana, jotka on määritetty myös tietokoneille, mitkä määritetään myös verkkolevylle. Tällä tavoin saadaan rakennettua erittäin saumaton toiminta kansiojakojen ja niitä käyttävien käyttäjien kesken.

Verkkolevyllä kannattaa käyttää myös ryhmiä ja miettiä kansiojakojen määrää ja tyyppiä. Esimerkiksi valokuville oma kansiojako ja ryhmä. Ryhmään liitetään sitten käyttäjiä joilla on oikeus käyttää valokuva kansiojakoa. Kansiojaolle voidaan määrittää Luku ja kirjoitus tai jompi kumpi.

Toki, on mahdollista käyttää pelkästään käyttäjiä kansiojaoissa, mutta tässä esimerkissä käytän vain ryhmiä.


Esimerkissä luon 3 käyttäjää ja 3 ryhmää kansiojakoineen:

Ryhmät ja kansiojaot:

Valokuvat
Musiikki
Videot

Käyttäjät:

Nimi: Tero Testaaja
Tunnus: terot
Salasana: Salatero1234

Nimi: Tiina Testaaja
Tunnus: tiinat
Salasana: Salatiina1234

Nimi Tuija Testaaja
Tunnus: tuijat
Salasana: Salatuija1234

Aloitetaan ryhmien ja kansiojakojen luonnilla:

Webbihallinnassa Groups kohdasta nähdään ryhmät. Oletusryhmiin ei kannata koskea. 

Lisätään tarvittava ryhmä...

Kaikki ryhmät luotu.

Seuraavaksi käytettävät kansiojaot.

Uusi jaettava kansio lisätään Shared Folders hallinnasta.

Kansiojakoa käytetään LVM osiosta joka on luotu aiemmin. Kansiojaon käyttöoikeudet saavat olla kaikille luku/kirjoitus. 

Kaikkien kansiojakojen luonnin jälkeen, kansiojakojen käyttöoikeusia voidaan hienosäätää.

Lisäätään ryhmän Valokuvat luku/kirjoitusoikeuden, joka vaikuttaa ryhmän jäseniin!

Seuraavaksi luodaan käyttäjät.

Lisäätään uudet käyttäjät Users hallinnasta

Lisäätään uusi käyttäjä  Tero Testaaja ja liitetään Teron kaikkiin ryhmiin.

Lisätään myös Tiina Testaajan, mutta Tiina lisätäänkin vain valokuvat ryhmään.

Samoin Tuija, ryhmänä vain Musiikki.

Lopuksi kytketään CIFS palvelu käyttöön. CIFS palvelu on Windowsin kansiojakopalvelu. Tällä palvelulla Windows käyttäjät pääsevät kansiojakoihin käsiksi.

CIFS palveluun lisätään kaikki luodut kansiojaott esimerkin mukaisin asetuksin.

Verkkokiintolevyn asetukset on nyt tehty. Seuraavaksi kannattaa testata ja todeta oikea toiminta.

Testaus kannattaa toteuttaa siten että kaikki verkkokiintolevyllä olevat käyttäjät luodaan myös Windows käyttöjärjestelmään samoilla käyttäjätunnuksilla ja salasanoilla.

Mallissa käyttäjät on jo luotu ja testauksen voi aloittaa.

Kirjaudutaan Tero Testaajan eli terot käyttäjätunnuksella ja salasanalla

Oma tietokone auki ja osoiteriville UNC polku eli \\verkkolevy jolloin avautuvat luodut kansiojaot. Kaikki tehdyt kansiojaot aukeavat ilman käyttäjätunnuksen ja salasanan kyselyä, sillä tietokonessa ja verkkolevyssä on sama terot käyttäjätunnus ja salasana ja Tero kuuluu oikeisiin käyttäjätunnusryhmiin. Kuvakaappauksessa näkyy myös automaattisesti luotu käyttäjän kotihakemisto, johon on käyttöoikeus vain ja ainoastaan itsellä.

Esimerkissä kopioin videopätkän verkkolevylle. Nopeus ei ole ollenkaan huono! Esimerkissä käytössä on virtuaalikone ja aidolla koneella pääsin jopa 25-30MB/sec siirtonopeuksiin.

Sama homma toisinpäin, verkkolevyltä tietokoneelle. Nopeus on tällöin parempi.

Testataan Tiina Testaajalla eli tiinat. Tiinalla on oikeus vain Valokuvat kansiojakoon.

Kun Tiina yrittää kansiojakoon johon hänellä ei ole oikeuksia,  käyttö on estetty. 

Verkkolevy on käytännössä nyt valmis. Itse järjestelmä on päivitetty ja konfiguroitu. Käyttäjät, ryhmät ja kansiojaot on tehty. Tästä lähtien Openmediavault huolehtii itse järjestelmän toiminnasta, ilmoittaa sähköpostilla ongelmista ja verkkolevyn ylläpitäjä tietenkin tekee tarvittavia muutoksia. Ylläpitäjä lisää käyttäjiä ja/tai ryhmiä sekä kansiojakoja tarpeiden mukaan.

Näppärää olisi vielä luoda tarvittavista kansioista pikakuvake tai yhdistää kansiojako suoraan omaan tietokoneeseen, omalla levytunnuksellaan.

Tee-Se-Itse verkkokiintolevy, Osa 2

Edellisessä osiossa asensin Openmediavault 0.2.5 järjestelmän. Tässä osiossa tutkitaan perusasetusten tekoa, kiintolevyjen monitorointia sekä luodaan vikasietoinen levypakka kiintolevyistä RAID ja LVM tekniikalla.

Perusasetusten teko

Kun Openmediavault 0.2.5 on asennettu, tarvitsee vain toisen koneen, nettiselaimen sekä verkkoyhteyden Openmediavault järjestelmään. IP-osoite josta Openmediavaultin web-pohjainen hallinta aukeaa, näkyy konsolissa kun Openmediavault on käynnistynyt. 

Oma asennukseni näyttää 192.168.1.124 osoitetta.

Oletuksena käyttäjätunnus on webbihallinnassa admin ja konsolissa root. Oletuksena salasana on webhallinnassa openmediavault. Root käyttäjän salasana on se joka määritettiin asennuksen aikana.

Webhallinnan näkymä kirjautumisen jälkeen.

Perusasetusten teko etenee seuraavasti:

1. Kellonajan määritys
2. Laitteen nimeäminen ja kiinteän IP-osoitteen määritys
3. Hälytys sähköpostin lähetysten määritys
4. Webhallinnan admin käyttäjän salasanan vaihto
5. Openmediavault järjestelmän päivitys
6. Lisämoduulien asennus tarvittaessa

Perusasetusten teko on suhteellisen helppoa, kunhan on alkuun miettinyt tarpeelliset tiedot, eli nimet, IP:t, verkkoajan osoitteen yms. Kunhan muistaa jokaisen muutoksen jälkeen hyväksyä muutos OK painikkeella! Varsinkin IP-osoitteen muutos aiheuttaa lyhyen katkoksen.

Seuraavassa kuvakaappauksin ja kuvatekstein asetusten teko.

Kellonajan määritys. Esimerkissä aikavyöhyke on jo oikein ja kellonaikaa päivitetään Anvian  palvelusta. Selvitä oman palveluntarjoajasi aikapalvelimen osoite!

Laitteen nimi. Verkkolevy löytyy omasta lähiverkosta tällä nimellä selattaessa esim. Windowsin verkosta.

IP-osoitteen vaihto. Verkkolevyllä pitää olla kiinteä IP-osoite. IP-osoite pitää olla vapaana!

OK painikkeen klikkaamisen jälkeen, IP-osoite vaihtuu joten selaimeen pitää naputella oikea osoite. Kannattaa odottaa kuitenkin hetki OK painikkeen klikkaamisen jälkeen. Esimerkissä webhallinta aukeaa muutoksen jälkeen 192.168.1.2 IP-osoitteesta.

DNS palvelimien IP-osoitteiden lisääminen. Nämä ovat tärkeitä jotta esim. Openmediavault päivitykset ja laajennukset löytyvät Internetistä. Yleensä sama osoite kuin DHCP:ltä tullut nimipalvelimen osoite. Omassa esimerkissä oma reitittimeni toimii DNS:nä. Jos DNS palvelimen osoite ei tallennu, vaan tulee virheitä, laita sama IP-osoite molempiin kohtiin. Tämä virhetilanne on korjattu päivityksessä.

Admin tunnuksen salasana vaihto. Esimerkissä vaihdan vain salasana uuteen ja muuhun en koske.

Päivitysten asennus. Yleensä kannattaa valita kaikki päivitykset ja asentaa ne. Kun verkkolevy on käytössä, kannattaa aina ennen päivityksiä varmuuskopioida verkkolevyllä olevat tiedostot ennen päivittämistä, varmuuden vuoksi. Nyt kun esimerkissä verkkolevyä ollaan vasta ottamassa käyttöön, kannattaa päivitykset ajaa heti. 

Esimerkissä ajan kaikki päivitykset kerralla... Kahvipaussi päivitysten ajamisen ajaksi!

Päivityksen jälkeen kannattaa koko järjestelmä käynnistää uudelleen, jotta varmasti käytössä on uusimmat päivitykset. Mikäli jotain jäi päivittämättä, kannattaa ajaa päivitysohjelma uudelleen. Esimerkissä käynnistän järjestelmän uudelleen oikean yläreunan valikosta. Päivitysten ajamisen jälkeen kirjoitushetkellä Openmediavault versionumero onkin 0.2.7.4.

Lopuksi vielä asennetaan LVM2 laajennus jotta kiintolevyjen hallintaan saadaan enemmän dynaamisuutta.

Peruskonfiguraatio on nyt tehty, joten seuraavaksi kiintolevyjen hallintaa

Kiintolevyjen hallinta

Ensinnäkin, paras tulos tulee täysin samanlaisilla kiintolevyillä. Omassa mallissa minulla on käytössä kolme eri kokoista kiintolevyä. Kun haluaa rakentaa vikasietoisen järjestelmän jossa yhden kiintolevyn rikkoituminen ei tuhoa kaikkea mahdollista dataa, kannattaa rakentaa ns. RAID pakka.

RAID (Redundant Array of Independent Disks) on tekniikka jolla fyysisistä levyistä saadaan tietyillä tasoilla vikasietoinen. Lisätietoja löytyy: http://fi.wikipedia.org/wiki/RAID_(tietotekniikka)

Kuitenkin, mitä RAID tasoa kannattaa käyttää NAS laitteessa? Jos lompakko on kunnossa, osta 4 kpl samankokoista kiintolevyä ja tee RAID 5 levypakka. Jos haluat budjettiratkaisun, osta vain 2 kpl samankokoista kiintolevyä ja tee RAID 1 levypakka. Openmediavaultin ohjelmistopohjainen RAID toteutus on todella hyvä, sillä vaikka itse kone hajoaisi, ohjelmistopohjaisen RAID levypakan voi palauttaa toisella koneella.

Yleisimmät RAID tasot lyhyesti:

RAID 0: Kiintolevyjen tieto jaetaan kahden levyn kesken, luku ja kirjoitusluku nousee mutta jos jompi kumpi levyistä hajoaa, ei ole mitään tapaa pelastaa dataa. Esim. 2 x 500Gb fyysiset kiintolevyt näkyvät yhtenä 1000Gb loogisena levynä.

RAID 1: Toista kiintolevyä käytetään kirjoituksessa ja lukemisessa ja toiselle kopioidaan kaikki tieto. Lukeminen ja kirjoittaminen on hidasta. Yhden levyn rikkoontuminen ei tuhoa koko dataa.

RAID 5. Minimissään 3 kiintolevyä, data jaetaan fyysisten levyjen kesken. Vikatilanteita varten pariteettidatan tallentamiseen käytetään yksi fyysinen levy. Tästä syystä esim. 3 x 500Gb RAID 5 levypakka näyttää kooksi vain 1000Gb. Kestää yhden fyysisen levyn vikaantumisen jolloin jäljellä olevilta fyysisiltä levyiltä saadaan yhden fyysisen levyn tiedot tallennettua (Pariteettidata). Hitaampi mutta vikasietoisempi kuin RAID 0. Tarjoaa kuitenkin parhaimman vikasietoisuuden. Mitä enemmän levyjä, sen nopeampaa on datan käsittely. Jos käytetään eri kokoisia kiintolevyjä, RAID levypakka rakannetaan pienimmän levyn mukaan.

Esimerkissä rakennan RAID 5 levypakan, vaikka kaikki käyttämäni kiintolevyt ovat eri kokoisia.


LVM (Logical Volume Management) on eräänlainen RAID levypakan päälle rakennettava erittäin dynaaminen levyosoiden hallinta. LVM:n hyvänä puolena on se että vaikka RAID levypakkaan vaihdetaan isommat levyt, voi LVM:llä kasvattaa levyosioita lennosta. Ilman LVM:ää isompien levyjen vaihto tarkoittaa sitä että koko RAID levypakka pitää tuhota ja rakentaa uudelleen, eli levyilla olevat tiedostot pitää ottaa ensin talteen, tehdä muutokset ja kopioida ne sitten takaisin.

LVM:lle kerrotaan ensin mitä fyysisiä levyjä käytetään ja näistä fyysisistä levyistä tehdään levyryhmiä (Volume Group, VG), kasvattaa tiettyä levyryhmää uudella levyllä sekä pienentää poistamalla levyryhmästä levy. Lisäksi vielä kerrotaan looginen osio(t) joka muodostuu levyryhmistä, ja tähän loogiseen osioon muodostetaan lopuksi tiedostojärjestelmä. Loogisen osion kasvattaminen onnistuu, kunhan ensin levyryhmään on lisätty uusi kiintolevy ja/tai RAID levypakkaan on vaihdettu isommat levyt yksi kerrallaan.

LVM toimii myös ilman RAID levypakkaa, mutta pelkästään LVM:llä ei saavuteta minkäänlaista vikasietoisuutta. Yksittäinen levy voidaan jakaa esim. eri kokoisiin dynamisiin loogisiin osioihin joiden kokoa voidaan muokata lennosta. LVM:llä voi halutessaan luoda esim. omia osoita käyttäjille.


Tiedostojärjestelmä päätetään osiokohtaisesti. Openmediavault tukee yleisiä Linux tiedostojärjestelmä pienillä eroilla.

Openmediavault tukee XFS, JFS ja EXT2/EXT3/EXT4 tiedostojärjestelmiä. Windows käyttää NTFS tiedostojärjestelmää jota Openmediavault pystyy lukemaan/kirjoittamaan. Myös FAT32 on tuettuna luku/kirjoitus. Itse suosin XFS tiedostojärjestelmää sen monipuolisten ominaisuuksien takia. Myös EXT4 on erittäin hyvä vaihtoehto!

LVM:ää ja sen kasvattamista sekä RAID levypakan vikaantumista/kasvattamista kannattaa harjoitella ennenkuin lähdetään oikeasti käyttämään koko järjestelmää!


SMART (Self-Monitoring, Analysis and Reporting Technology) on fyysisten kiintolevyjen sisäänrakennettu valvontasovellus. Openmediavaultista löytyvä SMART laajennusosaa hyödyntää tätä tekniikkaa ja ennakoida levyrikot ja ilmoittaa siitä sähköpostilla. SMART sisältää ison kasan erilaisia antureita joiden dataa Openmediavaultin SMART laajennus osaa tulkita.

Kiintolevyjen käyttöönotto etenee seuraavasti:

1. SMART tuki käyttöön vikahälytyksiä varten sekä välimuistin kytkentä
2. RAID 5 levypakan luominen, joka tyhjentaa levyt!
3. LVM teko
4. Tiedostojärjestelmän luominen
5. SMART skannausten käyttöönotto

Ensinnäkin jokaisesta levystä kannattaa kytkeä SMART tuki sekä välimuisti käyttöön. Välimuisti nopeuttaa levyjen datan käsittelyä huomattavasti!

Seuraavaksi luodaan RAID 5 levypakka. Levypakalle pitää antaa joku lyhyt nimi sekä valita käytettävät levyt. Esimerkissä luon RAID 5 levypakan kolmesta erikokoisesta levystä, jolloin käytetään pienintä kiintolevyn kokoa. 

RAID 5 levypakan luomisen jälkeen, pitää vielä odottaa levyjen synkronointi loppuun ennen jatkamista. Levypakan koko on siis 149Gb koska 3 x 74Gb - 74Gb on suurinpiirtein 149Gb.

Lisätiedosta nähdään vielä teknista tietoa ohjelmistopohjaisesta RAID pakasta.

LVM:lle pitää ensin kertoa fyysiset levyt mitä käytetään. Koska tein RAID 5 levypakan, näkyy LVM:lle vain RAID 5 levypakka joka otetaan käyttöön.

Tämän jälkeen levystä muodostetaan ensimmäinen levyryhmä. Esimerkissä tein VG1 levyryhmän joka käyttää siis RAID 5 levypakkaa ja koko on 149Gb.

Lopuksi luodaan looginen osio ja annetaan sille nimi. Esimerkissäni tein vain yhden ison loogisen osion jonka nimi on data. On myös mahdollista pilkkoa levyryhmä esim. kolmeksi eri kokoiseksi loogiseksi osioksi, mutta itse en näe siinä mitään järkeä.

Seuraavaksi päätetään loogisen osion tai osioiden tiedostojärjestelmä sekä nimi. Esimerkissä valitsen XFS tiedostojärjestelmän sen monipuolisuuden takia.

Lopuksi vielä kytketään SMART toiminto Openmediavaultista käyttöön sekä määritetään kiintolevyjen lämpötilaeroja. Oletuksena 30min välein tutkintaan tiettyjä SMART tietoja kiintolevyistä. Oletus riittää monessa tilanteessa. Kiintolevyjen lämpötila-arvoiksi riittää kuvassa olevat. Niitä kannatta säätää jos varoitusviestejä tulee liikaa. Varsinkin tuo kriittinen raja kannattaa selvittää kiintolevyjen teknisistä tiedoista!

Listassa pitää näkyä kaikki kiintolevyt sekä niiden lämpötilat. USB-muistitikku ei tue SMART tekniikkaa...

Jokaiselle kiintolevylle pitää määritellä vielä sisäinen SMART tarkistus esim. oletuksen 15 tunnin välein. Mikäli levy alkaa olemaan ehtoopuolella, lähettää Openmediavault sähköpostilla infoa tilanteesta jolloin voidaan ennakoida vikaantuminen.

Perusasetukset sekä vikasietoinen, hyvin dynaaminen kiintolevyjen hyödyntämiseen tarvittavat asetukset on nyt tehty.

Osiossa 3 tutkitaan käyttäjien hallintaa sekä ensimmäisen kansiojaon määrittäminen